Mitä elämälleni tekisin?
”Monien nuorten ongelma on, etteivät he tiedä mitä tehdä elämälleen” (K-S 26.11.09, kuva).
Masennus vie nuoria sairaslomalle (Kelan tiedote 7.12.09). Nuorten masennuslomat ovat lisääntyneet 40 - 75 % neljässä vuodessa. (On muuten sama Kela, jota EK, SAK, STTK, Akava, porvarihallitus ja eduskunta ajavat nurkkaan, sotu- ja kelamaksun poisto.)
Ymmärtävätkö Kelan professorit miksi ihminen masentuu? He sanovat masennuksen johtuvan ”terveydentilaltaan herkästi haavoittuvia nuoria tukevan sosiaalisen turvaverkon haurastumisesta”.
- Kumpi selittää masentumista paremmin, turvaverkon haurastuminen vai se ettei tiedä mitä elämälleen tekisi? Äänestän jälkimmäistä.
Onko elämän tarkoitus roikkua turvaverkossa? Mielestäni ei. Luonto on tekemistä, luomista, luontoa. On ihmisluonnon vastaista jos joutuu kysymään, mitä tekisin elämälläni? On helppo kuvitella aikamme nuori tai minkä ikäinen tahansa, joka kokee tyhjyyttä, ulkopuolisuutta, osattomuutta. Tässä, tyhjyyden tunteessa on masennuksen lähde. Se ei hoidu turvaverkoilla, kenties jopa päinvastoin.
Mistä tyhjyys syntyy? Eikö maailma ole täyteläinen, materiaa, liikettä, energiaa, hajoamista ja kokoamista, entropiaa ja vastavirtaa? Mikä vie maailman meiltä, kuka ja millä oikeudella? Tätä meidän on kysyttävä eikä manguttava turvaverkkoja, kun niin herkkiä ja haavoittuvia olemme. Jos turvaverkkoa tarvitaan, niin se on osamme ja oikeutemme maailmaan, oikeus muokata, rakentaa, liikuttaa. Se on meidän luontainen oikeutemme, siihen emme tarvitse perustuslakia emmekä verkkojanne.
Sattumoisin käteeni osui Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2033, jonka Uudenmaan liiton valtuusto (itse itsensä valinnut) hyväksyy 9.12.2009. Suunnitelman kirjoittajat, maakunnan yhteistyöryhmä, työmarkkinajärjestöt sekä maakuntavaltuutetut tekevät jaloa työtä meidän kaikkien hyväksi, nostavat Uudenmaan hyvinvointimme kehdoksi, metropoliksi. …MUTTA … tällainen suunnitelma on jollain tapaa masentavaa luettavaa. Siinä asetetaan eteemme valmis maailma, muiden laatima. He rakentavat sen sinulle, ota ja nauti, voi hyvin. Mitä tekisin elämälleni? Mistä syntyy tyhjyys, ihmisen osattomuus?
Osalliset askeltavat Linnan Juhlissa, laahus kannoillaan.
Forssan Lehti 7.12.2009/ toimittaja Jaakko Kyrö kirjoittaa:
Pois harrastuskouluista harrastuspiireihin
Nuoret nopeammin koulun penkiltä töihin, työurat pidemmiksi, vähemmän välivuosia. Tässä muutama slogan, joita poliitikot ovat vuosi vuoden perään toitottaneet. Tällä hetkellä toistoja on vähemmän, koska työmarkkinat eivät vedä.
Onneksi tämäkin lama aikanaan taittuu ja lähes jokainen nuori löytää työpaikan.
Valtiovallan toiveet lyhyemmistä koulutusputkista ovat kuitenkin sanahelinää niin kauan, kun koulutustarjonta ei likimainkaan kohtaa työelämän todellisuutta: töitä ei riitä vaikkapa tuhansille taidealojen tai sadoille media-alan opiskelijoille, jotka vuosittain vapautuvat työelämään. Kas, oli kivaa harrastaa koulussa, mutta mitä tekisi aikuisten oikeesti?
Ja ei kun taas opinto-opas käteen ja uutta alaa opiskelemaan tai suoraan töihin koulutusta vastaamattomalle alalle.
Oman alan löytäminen on äärimmäisen vaikeaa, koska työn soisi olevan mielenkiintoista. Ei kuitenkaan ole opiskelijan etu lukea kolme vuotta sinänsä mukavaa ainetta, jos työllistymismahdollisuudet ovat minimaaliset.
Opinahjot eivät tässä suhteessa välitä opiskelijoistaan: tärkeintä on saada mahdollisimman monta tutkintoa, sillä oppilaitosten tulot ovat suorassa suhteessa tutkintojen määrään. Varsin epäeettistä toimintaa opiskelijoita kohtaan.
Opiskelupaikkoja on laman vuoksi aivan oikein lisätty mutta paikkoja pitäisi lisätä vain sinne, missä oikeasti työllistytään viiden vuoden kuluttua. Muualta pitäisi nipistää ja rohkeasti.
Harrastuskoulutusta tarjotaan myös hevosalalla. Ypäjän Hevosopiston opiskelijamäärien kasvattaminen ei kuitenkaan ole huono ajatus. Koulutuksen keskittäminen parhaaseen oppilaitokseen on kannatettavaa, jos samaan aikaan karsitaan heikoimpia oppilaitoksia pois eikä opiskelevien kokonaismäärä pääse kasvamaan.
Ypäjän Hevosopistolta valmistuneet ovat työllistyneet hyvin. Opiskeluaika ei ole kulunut siis vain kivoja hevosia paijaten ja suuntaa elämälle etsien. Heti valmistumisen jälkeen työllistyneet ovat toki vain osatotuus: hevosalan vitsaus on se, ettei töissä viivytä pitkään huonon palkan ja raskaan työn vuoksi.
Ja taas opinto-opas käteen.
Harrastuskoulutus tulee kalliiksi yhteiskunnalle, joka kipuilee kaiken aikaa paisuvien kustannusten kanssa.
Olisi kaikkien etu, jos nuoret saataisiin harrastamaan vapaa-ajalla kansalaisopistojen kursseille ja opiskelemaan alaa, jolta oikeasti työllistyvät.
Jos porukkaa olisi enemmän töissä osuuskunnissa, voisi elämässä olla enemmän merkityksellisyyttä ja yhteisöllisyyttä.
Erinomainen kirjoitus!
Nuorten syrjäytyminen on tämän hetken suurin suomalaisen yhteiskunnan uhka.
Järkytyin, pisti miettimään.
Pidä asiaa esillä, kiitos,
Tässä muutaman viime vuosikymmenellä haastattelemani nuoren mielipide siitä, mikä tässä yhteiskunnassa ”mättää”:
- Yhteiskunnassa toimii vahvimman laki. Kun itsetuntosi on heikko, syrjäytymisesi alkaa siitä, kun heräät aamulla. Syrjäytyminen on mielentila, johon joutumista edesauttaa se, että kyseenalaistaessasi asioita, sinut leimataan tuhmaksi, häiriköksi, passiiviseksi tai syrjäytyväksi. Katsotaan pahan olon ilmennystä, ei sitä mistä paha olo johtuu. Tämä kaikki painuu alitajuntaan ja vaikuttaa nuoren käsitykseen omasta itsestään. Alitajuntaan jää tunne huonommuudesta.
- -
- Nyky-yhteiskunnassa ihanne-ihminen ei saa kyseenalaistaa. Pitää olla tasapaksua massaa, joka vaeltaa hiljaa pakotettuihin putkiin, maksaa verot ja kuolee ennen eläkeikää.
- -
- Suuret ikäluokat mahdollistivat juppi-kulttuurin nousun ja tuhon, laman, työttömyyden, eläkepommin. Kaiken tämän nuoret joutuvat elämällään maksamaan. Nyt on herättävä eettisyyden maailmaa, ihmistä ja kaikkea elollista kohtaan. Tämän eettisyyden pitää näkyä myös talouselämässä ja politiikassa. Moraalin on pakko tulla juppi-kulttuurin jälkeen.
- -
- Perustoimeentuloturvan poisottaminen on niitti otsaan. Nuoret eivät elämän valintoja tehdessään ajattele ensisijaisesti bisnestä vaan elämää. Terve nuori pystyy tänä päivänä kantamaan enemmän vastuuta kuin aikuinen sekä globaalilla että paikallisella tasolla. Tämä näkyy mm. luonnonsuojelussa ja eettisissä ostopäätöksissä. Jos terve itsetunto on hävitetty, ei vastuunkantamistakaan ole.
ELÄMME JO VALLANKUMOUKSELLISESSA TILANTEESSA
www.markusreed.julkaisee.fi ”Räsäsen seinälehti”
Suomen punaisin Päätoimittaja, Markus ”Red” Räsänen, kommentoi:
KOMMUNISMI, KOKO KANSAN PÄÄMÄÄRÄ, KETÄÄN EI JÄTETÄ
Vaihtoehto, joka ylittää kaikki muut.
Maailma on niin surkee että on tervettä masentuua.
Ei käy kateeksi nykylapsia ja nuoria. Sydäntä riipii uutisoinnit raporteista, jotka kertovat lapsista ja nuorista joilla ei ole yhtään ystävää.
Ympärillä häslää josjonkinmoista ”ammattiapulaista” mutta lasten ja nuorten perustavimpiin inhimillisiin tarpeesiin ei hektisessä ja välinpitämättömyyden läpitunkevassa kulttuurissamme vastata.
Silti ”voi voi kun teillä nuorilla on niiiin vaikeaa, voi voi kun te ootte niiiin pahoinvoivia” yms lässyttelijät eivät oikeasti auta tilannetta yhtään - pahimmassa tapauksissa jopa pahentavat.
Olisi tärkeää, että meillä olisi jokin taho ( koti, koulu, media,kirkko?), joka tukisi nuoren itsetuntoa.
Hyvä minä! Olen arvokas, olen tärkeä.
Minun ei tarvitse olla hoikka, muodokas, käyttää tätä merkkiä, tätä vaatetta, olla esillä jne.. tullakseni hyväksytyksi.
Tarvitaan mediakriittisyyttä. Lehtien yms..kuvat on photoshopattu, vaikka onkin olemassa hyvännäköisiä nuoria, niin on ihan HYVÄ omana itsenään. Muoti- ja mediamaailma myy tavaraa tehdessään normeja. Ne haluavat meistä kuluttajia, ei ihmisyyttä.
Kaikenlaiset tosi-TV:n pudotuspelit ovat myös tapa myydä asioita, saada katsojia mainoksille. Oikeassa elämässä pudotuspeli ei ole hauskaa. Näitäkin ohjelmia seuratessa, pitäisi olla mediakriittinen, ettei tule manipuloiduksi.
On myös uskallettava sanoa, että jotkus asiat /ohjelmat ovat p****a. Kriittisyyttä tarvitaan.Väkivalta TV.ssä voi olla jännittävää, mutta tosielämässä kauheaa. Vammautuminen ja vahingoittuminen voi pilata oman / toisen elämän vuosikymmeniksi.
Nuoria pitäisi opettaa kunnioittamaan omaa ainutkertaista elämäänsä, etteivät pilaa itseään päihteillä ja erilaisilla indokrinaatioilla, tulivat ne sitten mediasta tai nuorten suosimilta idoleilta yms..
Sinä nuori olet ok, vaikka et täytäkään nuorten- tai naisten- tai miestenlehtien asettamian näkymättömiä notrmeja, vaikka et ole tähtiainesta, vaikka sinulla ei olisi mitään ”erityislahjakkuutta”, sillä kaikissa on kykyja, kaikissa on potentiaalia.
Omaa vakautta auttaa se, ettei hyväolo ja arvostus tule ulkoa joidenkin ulkoisten standardien täyttämisestä, vaan että se tulee sisältä: olen arvokas, voin tehdä valintoja itse, ei tarvitse mennä massan mukaan. Hyvä minä!
Muistan kun Turun yliopistossa tutkittiin ihmisten reaktioita kouluammuskelutapauksiin Yhdysvalloissa ja meillä Suomessa. Kävi ilmi, että siinä missä amerikkalaiset hakivat emotionaalista tukea toisilta samalla sosiaalisella tasolla olevilta ihmisiltä, Suomessa ihmiset menivät lääkäriin ja kriisiterapiaan – kukin omalla tahollaan. Kun tätä tutkimusta uutisoitiin, jotkut suomalaiset kommentoivat sitä suuttuneina sanoen, että tietenkin amerikkalaiset joutuvat turvautumaan johonkin v***n yhteisöön, koska heillä ei ole yhtä kehittynyttä hyvinvointijärjestelmää kuin meillä Suomessa.
Se että välitön yhteisöllinen kohtaaminen on korvattu Suomessa institutionaalisilla ja medikalisoiduilla ”tukitoimenpiteillä” nähtiin siis hyvänä asiana, edistyksellisyytenä, tieteellisen ja rationaalisen hallinnan voittona menneiden aikojen primitiivisestä yhteisöllisyydestä. Samalla amerikkalaisten jäänteellinen yhteisöllisyys nähtiin lähes barbaarisena takapajuisuutena, josta on jo onneksi päästy eroon meillä Suomessa.