Politiikan tieteellinen vakuuttavuus
Politiikka näyttäytyy hokemina. Tieteellisessä mielessä sellainen ei ole vakuuttavaa eikä uuteen ajatteluun virittävää. Elävöityäkseen ja vakuuttava ollakseen moni osa-alue kaipaa tieteellistä hahmotusta. Tällaisia ovat elvytys, työllisyys, metropoli, ilmasto, alue- ja yhdyskuntasuunnittelu, ekologisen ja sosiaalisen suhde, talousliberalismi, moni muukin.
Tieteelliseen hahmotukseen kuuluu:
- ennakkoasenteettomuus
- havaintojen monipuolisuus
- vaihtoehtoiset hypoteesit
- punninta eri näkökulmista
- virikkeitä tarjoava esitystapa, päätelmiä
Tieteellisyyteen kuuluu herkkyys poikkeaville havainnoille. Fysiikassa poikkeavat havainnot mullistivat käsityksen universumin luonteesta (kiihtyvä laajeneminen, pimeä energia). Poikkeavia havaintoja vilahtelee myös politiikan alalla, usein niitä ei olla huomaavinaan, esimerkiksi:
- diabetes yleistyy, koska asumismuoto tekee ihmisistä toimettomia
- vanhusväestö dementoituu virikkeiden puutteessa, toimettomina ja yksinäisinä
- kerrostalossa energian käyttö on tehottomampaa kuin muissa asumismuodoissa
- Ylen Mot-ohjelmassa MIT:n, Metlan ja HY:n professorit kiistivät ilmastotilastojen oikeellisuuden.
Poikkeavia havaintoja ei pidä ohittaa vaikenemalla. Niiden merkitys täytyy arvioida, selittää ja ymmärtää. Vanhusten hoidosta tai diabeteksesta puhutaan irrallisina kysymyksinä. Toisenlaisissa asumisoloissa 80- ja 90-kymppiset ihmiset hoitelevat puutarhaa, raivaavat metsää, kalastavat, eikä dementiasta ole ikinä kuultukaan. Millaisia hypoteeseja, suosituksia ja päätelmiä tieteellisesti vapaa mieli muodostaisi näistä havainnoista?
Soininvaaran hurmahenki
Näitä kysymyksiä jouduin miettimään törmättyäni Osmo Soininvaaran blogiin. Soininvaara opettaa kaupunkisuunnittelua espoolaisille ja kehyskuntalaisille. Moista ylimieltä ja hurmahenkeä en uskonut enää löytyvän.
Katajanokan vihreä älykkö opettaa: ”Kehyskunnat eivät ole kypsiä ottamaan väestöpainetta vastaan. Päätöksentekokoneisto ei osaamiseltaan ja vahvuudeltaan ole siinä kunnossa, että se pystyisi käsittelemään rationaalisesti kymmenien miljoonien eurojen kaavoitushyötyjä… Kunnilla ei ole tähän taloudellisia, poliittisia eikä henkisiä edellytyksiä.”
Kellä on henkisiä edellytyksiä, kellä ei ole? Tämä taitaa olla Soininvaaran rotuoppia. Me ’kehyskuntien’ asukkaat voimme nostaa kunnianloukkauskanteen Soininvaaraa vastaan.
Entä kymmenien miljoonien kaavoitushyödyt? Nämä ovat samaa tyhjästä tehtyä virtuaalipeliä kuin oli USA:ssa arvopaperistaminen, josta talouslama sai alkunsa. Tämä peli (kaavoitusmonopoli) joutaa kunnilta pois.
Soininvaaralle Espoo on reuna-aluetta. ”Reuna-alueet eivät selviä investoinneista, joita nopea väestönkasvu edellyttää, elleivät lähetä arveluttavaa ainesta Helsinkiin”. Siis väestönkasvua itsestäänselvyytenä. Diabetesta, dementiaa…
”Espoon kaavoitusta ei tehdä liikenteen ehdoilla, voiko osittaisoptimoinnin selkeämmin määritellä” (Soininvaara).
Espoon taidemuseolla keskusteltiin Espoon suunnittelusta, oli myös Tapiolan arkkitehtuurikävely. Liikenne ei ole kaupungin kehittämisen lähtökohta, sanoi mm. Mari Nevalainen ja Hannu Ranki. Ajatellaanpa taidehistoriaa, tieteen historiaa, maalausta, arkkitehtuuria, runoutta, romaaneja. Liikenteestäkö sisältö sikiää? Näinkö pinnalliseksi vihreä äly on käynyt? Jälki näkyy Espoossa ja metropolissa. Kaikkea perustellaan metrolla, liikenteellä, ihmisten dementointia, kaupungin sementointia, luonnon jauhantaa (Kaupinkallio).
Tarvitaan uusia hypoteeseja
Alue- ja kaupunkisuunnitteluun tarvitaan uusia hypoteeseja ja tieteellistä hahmotusta. Väestön keskittäminen ja tiivistäminen olkoon yksi hypoteesi. Tieteellisesti vähempiarvoisempi ei ole yhteisöjen ja ihmisten omavaraistaminen. Onko se katajanokkaisuutta ja leppävaaraisuutta vai jotain muuta?
Puolueet hokevat ekologista (epäsosiaalista) verouudistusta. Entä jos kannattaisi tehdä sosiaalinen verouudistus. Oheistuotoksena saattaisi syntyä uudenlaista ekologiaa.
Valtioneuvoston ilmasto- ja energiaselonteossa hoetaan ylhäältä ohjattua ilmastopolitiikkaa. Mutta jospa ilmastomuutoksen syy onkin talouden ja politiikan epäkansanvaltaisuudessa. Jospa oikea ratkaisu onkin demokratian elvytys. Maan Ystävien Marko Ulvila luennoi Helsingin yliopistolla hahmotellen demokratian elvytystä, se oli hämmentävän inspiroivaa kuultavaa.
Soininvaara tuskailee, kun Helsingillä, Espoolla, Vantaalla ja ’kehyskunnilla’ ei ole varaa kaavoittaa ja investoida riittävästi ja kun eläminen kallistuu. Miksi pitää väkisin kaavoittaa? Jospa kaupungit ovat kohdanneet luonnollisen kokorajansa kuten inkavaltio aikoinaan? Helsingin synty jo sinänsä oli irrationaali ja satunnainen. Tsaarin armeija tarvitsi linnoituksen Suomenlahden kapeimpaan kohtaan ja Turkukin sattui palamaan. Helsingin olisi suonut sammaloituvan tsaarin kasarmien mukana.
Nämä ovat esimerkkejä nykypolitiikan tieteellisen vakuuttavuuden puutteesta. Tieteellisesti asioita hahmottaen avautuisi uusia näkymiä, viriäisi uusia kehityspolkuja ja keskustelua. Eduskunnassa tällaista ei viriä, hallitusaitio on hokema-aitio. Onko sellainen demokratia mielekäs?
Milloin käytäntö ei vakuuta, ei ole halua nähdä vastaavaa perus- eikä soveltavaa tutkimustakaan. Vihreä työttömyyspolitiikka puhuu puolestaan. Olen sen tehosta vakuuttunut aamulla kun huomaan, menenkö töihin vai en, ja päivällä, kun huomaan, onko ruokaa vai ei. 270 tuhatta työtöntä lienevät tuulimyllytieteilijöitten kokeellisen tutkimuksen luomuksia.
Vihreisiin tieteellisesti suhtautuva on punninnut ja mitannut heidät, ja kohde on livahtanut käsistä kuin niljakas alamittainen sintti koukusta. Suuri kalavale olisi sanoa sitä hyväksi saaliiksi. Luonnollisen kokonsa sintti on jo saavuttanut, hyvä täkykala se on, mutta kenelle.
Macchiavellismi on innovoinut poliittisen ajattelun elvyttävyyteen asti, vihreän ministerin kutovat kuulijat totesivat.
No saatiinhan se diabeteksen raju lisääntyminen ihmisten omaksi syyksi asumisen kohdalla muljutettua näinkin! Kivahan se on syyllistää ihmiset autoimmuuni sairaudesta, paljon mukavampaa kuin myöntää syyn olevan asuntojen huonosta rakennuslaadusta johtuvan sisäilmaongelman!
Kumma miten thl toisaalta kieltää tässä täysin varmaksi asiaa, kun tarvitaan lisää tutkimuksia, jolloin ei voida myöntää kun täysin kiistämätöntä syy-yhteyttä ei voida osoittaa, vaikka jo tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet monien qautoimmuni sairauksien täjhdysmäisen kasvun viime vuosina tästä johtuvaksi…
Toisaalta taas thl vakuuttaa N1Hi rokotteen olevan täysin turvallinen, paitsi tietenkin 1:lle miljoonasta saattaa jotain pientä ehkä jopa tulla, vaikka rokotetta ei olla testattu eikä mitään varmuutta olla tutkimuksin osoitettu, paitsi että ollaan pitkään samoja, siis osaa, aineita, tosin aivan eri annostuksella, kausi-influenssaan käytetty, eikä kiistämätöntä syy-yhteyttä vakavien seurauksien suhteen olla pystytty osoittamaan…
Siis tutkimatta yksi asia on jotenkin täysin turvallinen, kun on niitä aineita joskus jossain jotenkin käytetty, mutta haitat voidaan kiistää kun täysin kiistämätön syy-yhteyden osoitus puuttuu…
HPV-rokotuksissa sama juttu, mitään ei asiaan vaikuta Englannissa käytävät oikeudenkäynnit pahoista jälkivaikutuksista, kun jutut ovat kesken valitusten jatkuessa, eli mitään varmaa haitoista ei olekaan…
Politiikkaa suuyritysten rahoittamana, ilmankos thl innolla on myymässä lapsiamme lääketesteihin, missään muualla kun ei ole laillista suorittaa ihmiskokeita lapsilla tutkijan saadessa täysin vapaat kädet oman harkintansa varaan! Mutta eihän meillä Suomessa voi mitään ikävää kukaan rahan eteen tehdä, meillähän umpirehelliset virkamiehet valvovat kansalaisten etuja, niinkin suurin joukoin, että samalla määrällä voisi hoitaa 5 kertaa isomman ihmismäärän… Päällekkäisyydet tosin huolehtivat siitä, ettei lopultakaan kukaan ole mistään koskaan vastuussa!
Juuriinmenevä vihreän geneettisen värisokeuden tutkimus puoltaa paikkaansa. Vihreän tutkimuksen huippu on melenkoliatutkimus, joka on levittänyt tulostaan lukemattomissa artikkeleissa ja aina tangoa tangeeraten. Sen ylittänyttä ei ole. Eikä tule.
Kuntatasolla resursseja on siirrettävä palveluista hallintoon. Kuntakoon kasvattaminen vapauttaa kuntien resursseja peruspalveluista hallintoon ja lisää samalla tosiasiallisia valinnan mahdollisuuksia sekä parantaa hallintoympäristöä. Tiettyjen tehtävien hoidossa kehyskuntayhteistyötä tarvitaan edelleen. Yhteistyö on tarpeen hallinnollisissa erikoistuneissa tuulimyllytyspalveluissa, joiden järjestämisen väestöpohjan tarve ylittää selvästi suurtenkin kehyskuntien väkiluvun.
”Espoon kaavoitusta ei tehdä liikenteen ehdoilla, voiko osittaisoptimoinnin selkeämmin määritellä” (Soininvaara). Ei tietenkään voi.
Kehyskuntien tulee profiloitua tehokkaina, turvallisina ja monipuolisia mahdollisuuksia tarjoavina verottajina. Verokarkuruutta on poistettava ja hyödynnettävä uutta teknologiaa sekä parempaa veronmaksun valvonnan organisointia. Kehysyhteisöjen johtamiskulttuuriin sekä kuntademokratian vaihtoehtojen kehittämiseen on panostettava voimakkaasti.
Kunnissa on mahdollistettava entistä joustavammat johtamisjärjestelyt, joiden puitteissa veronmaksajalla on mahdollisuus nykyistäkin verrattomasti parempaan kehyskunnallisen veronmaksun ja muun veronmaksun yhdistämiseen. Epätyypillisiä veronmaksusuhteita voidaan vähentää palkkaamalla vakituisia sijaisia, täyspäiväisiä osa-aikaisuuksia lisäämällä, yhdistämällä toimenkuvia sekä lisäämällä monitehoisuutta.
Kehyskunnan hallinnon hyvinvoinnin ja kuntahallinnon kilpailukyvyn kannalta keskeistä on mahdollisuus vaikuttaa omaan elvyttämistyöhön. Kunnilla on jo tällä hetkellä palveluksessaan huomattavan osaava ja koulutettu hallintohenkilöstö. Kuntien omat verotus- ja hallinnointiorganisaatiot on nostettava johtamistyössä kehittymisen laadukkaiksi markkinointijohtajiksi. Hallitsijoiden omaa hallintaosaamista ja ideoita on tehostettava palveluiden vähentämisessä entistä enemmän. Kehyskuntahallinto- ja verotusorganisaation sisäistä innovaatiotoimintaa on kannustettava ulkoistamaan ja tuettava elpymään.